Viimeisellä neljännellä luennollamme keskityimme opettajamme tutkimusten pohjalta mediakasvatukseen kouluissa ja sivusimme siinä samalla medialukutaidon oppimista ja tekijäinoikeuksia. On mielenkiintoista havaita, kuinka peruskouluissa pyritään harjoittamaan viestintä- ja mediataitoja, kun taas lukioissa taitoja syvennetään viestintä- ja mediaosaamiseksi. Tällöin tavoitetaan varmasti osaaminen jo Euroopan unionin tasolle, koska EU haluaa painottaa, kuinka medialukutaitoisuus kuuluu kaikille ja on tärkeää kansalaisille yhteiskunnassa vaikuttamisen kannalta.

Voidaan puhua kolmannesta tilasta koulun ja kodin välillä, jolla tarkoitetaan Internetiä yhteydenpitovälineenä. Tämä tila mahdollistaa hyvin koulun ja kodin välisen yhteydenpidon sekä innostaa nuoria ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja mediantuottamiseen. Medialukutaitojen oppimista kuvaa hyvin Burnin ja Durranin vuonna 2005 määrittelemä käsite toistuvasta syklistä, joka korostaa englantilaista kulttuurin tutkimuksen teoriaa. Mediatuottamisen kehittäminen on samanlaista iästä riippumatta, mutta käsitteistö, metakieli, kriittisyys ja kulttuurinen ymmärrys laajenevat, jolloin mediaosaaminen kehittyy.

Luennolla tuli ilmi, kuinka suomalainen koulukulttuuri on todella tiukasti määriteltyä. Todellisuudessahan kouluissa esimerkiksi oppimiseen on asetettu rajattu aika, opettaja antaa haluamansa työtavan ja oppimisessa arvostetaan vain faktatietoa, jonka oppilas kopioi muistiinpanoihinsa. Arvioinnissa painotetaan lopputulosta ja toisiin vertaamista, joka tuo oppilaille kilpailuhenkisyyttä. Pitäisikö koulunkäynti oikeasti olla tällaista? Tällaisessa koulukulttuurissa saadaan vain tietyt asiat opetettua mutta joitain taitoja ei tule harjoitetuksi, jos jokainen 45 tai 75 minuutin tunti kulutetaan opettajaa kuuntelemalla ja muistiinpanoja kopioimalla. Koulukulttuurin kehittämisen haasteina ilmenee juuri oppilaan osallisuuden roolin muuttaminen ja arvioinnin laittaminen osaksi oppimista ja oppilaan kehittämistä. Olen itse ainakin huomannut, että monipuolisempia oppimismetodeja opettamisessa käyttävät enemmän äskettäin valmistuneet opettajat kuin vuosikymmeniä opettaneet. Siinä kuvastuu ikäpolvien kuilu siitä, ketkä osaavat käyttää tai ovat innostuneita käyttämään opettamisessa uusia teknisiä laitteita ja nettiä apunaan. Kuitenkin on myös poikkeuksia tässäkin niin kuin kaikissa muissakin asioissa - on tekniikasta innostuneita kokeneempia opettajia sekä nuoria opettajia vanhoine menetelmineen.

Oppiainejakoisuuskaan ei aina ole se paras mahdollinen, koska esimerkiksi mediakasvatus on vaikea liittää yhteen oppiaineeseen. Mediakasvatusta pitäisi mieluusti harjoittaa jokaisessa oppiaineessa jonkin verran eikä keskittää sitä vain esimerkiksi äidinkielen tunneille. Onhan oppiaineissa kuitenkin myös oppiaineiden rajoja ylittäviä aiheita.

Kouluissa pitäisi olla positiivinen asenne kehittyvän maailman ja mediakasvatuksen edistämiseen. Sosiaalisten taitojen painottaminen on tärkeää mediakasvatuksessa, koska mediaa pitää pystyä tulkitsemaan myös sosiokulttuurisen näkökulman kautta. Median välityksellä on mahdollisuus käydä niin paljon sosiaalista kanssakäymistä ja on saatavilla paljon erilaista tietoa eri asioista, että tekijänoikeudet täytyisi myös liittää mediakasvatukseen koulujen oppitunneille. Luennollakin käsittelimme, millä tavalla tekijäinoikeudet tulevat esille erilaisissa tilanteissa ja miten maailma on muuttunut siinä suhteessa, että ennen tuomittiin kaikki laiton, mutta nykyisin lain kanssa kilpailevat myös sosiaaliset säännöt siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaikka siitä huolimatta teko voikin olla laiton. Mikään ei ole muuttunut Internet-yhteisössä siinä mielessä, että muiden materiaalien käyttämistä inspiraation lähteenä omien töiden pohjana on ollut kautta aikojen sallittua, mutta plaginointia on pidetty ja pidetään aina laittomana eikä se ole edes yleisesti hyväksyttyäkään. Aikaisemmilla luennoilla oli jo esillä, kuinka netin ideana esiintyy tiedon ja tekstin jakaminen, joissa on vaikea pitää kiinni tekijäinoikeuksista muttei se silti mahdotontakaan ole.

Nettiä voi ajatella - ainakin digitaaliajan maahanmuuttajien näkökulmasta - outona, villinä ja jatkuvassa muutoksessa olevana paikkana. Silloin ei aina onnistuta niin sanotusti kesyttää nettiä ja päästä jyvälle kaikista asioista netin suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Siinä ilmenee teknologian domestikaatiota, kotouttamista. Kuten ennen otettiin kotitalouksissa teknologiaa hallintaan uusien kodinkoneiden kautta, niin nyt pitäisi yhtälailla oppia hallitsemaan nettiä ja muuttaa suhtautumistaan siihen mahdollisesti myönteisempään suuntaan.

Luentojen aikana itse opin ainakin suhtautumaan nettiin myönteisemmin jo siitä syystä, että opin tietämään netissä olevia yhteisöllisiä nettisivuja paremmin ja esimerkiksi käyttämään tätä blogia luentopäiväkirjan tekemisen ohessa. Luennoilla tulleet medialukutaidon teoriat ovat olleet kiinnostavia ja innostanut netissä liikkumiseen. Medialukutaitoja on oppinut ihan huomaamattaan blogia kirjoittaessaan. Mediakasvatuksen historiaa on ollut mielenkiintoista oppia, ja luennot ovat muutenkin avartaneet ja syventäneet medialukutaitoja ja uusia lukutaitoja.

Mediasta on todellakin tullut yksi suurista vaikuttajista yhteiskunnassamme ja sen tulemme huomaamaan, ettei se varmasti tule ikinä häviämään vaan kehittymään koko ajan suuremmaksi kanavaksi vaikuttamisen ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksineen.