Viimeisellä neljännellä luennollamme keskityimme opettajamme tutkimusten pohjalta mediakasvatukseen kouluissa ja sivusimme siinä samalla medialukutaidon oppimista ja tekijäinoikeuksia. On mielenkiintoista havaita, kuinka peruskouluissa pyritään harjoittamaan viestintä- ja mediataitoja, kun taas lukioissa taitoja syvennetään viestintä- ja mediaosaamiseksi. Tällöin tavoitetaan varmasti osaaminen jo Euroopan unionin tasolle, koska EU haluaa painottaa, kuinka medialukutaitoisuus kuuluu kaikille ja on tärkeää kansalaisille yhteiskunnassa vaikuttamisen kannalta.

Voidaan puhua kolmannesta tilasta koulun ja kodin välillä, jolla tarkoitetaan Internetiä yhteydenpitovälineenä. Tämä tila mahdollistaa hyvin koulun ja kodin välisen yhteydenpidon sekä innostaa nuoria ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja mediantuottamiseen. Medialukutaitojen oppimista kuvaa hyvin Burnin ja Durranin vuonna 2005 määrittelemä käsite toistuvasta syklistä, joka korostaa englantilaista kulttuurin tutkimuksen teoriaa. Mediatuottamisen kehittäminen on samanlaista iästä riippumatta, mutta käsitteistö, metakieli, kriittisyys ja kulttuurinen ymmärrys laajenevat, jolloin mediaosaaminen kehittyy.

Luennolla tuli ilmi, kuinka suomalainen koulukulttuuri on todella tiukasti määriteltyä. Todellisuudessahan kouluissa esimerkiksi oppimiseen on asetettu rajattu aika, opettaja antaa haluamansa työtavan ja oppimisessa arvostetaan vain faktatietoa, jonka oppilas kopioi muistiinpanoihinsa. Arvioinnissa painotetaan lopputulosta ja toisiin vertaamista, joka tuo oppilaille kilpailuhenkisyyttä. Pitäisikö koulunkäynti oikeasti olla tällaista? Tällaisessa koulukulttuurissa saadaan vain tietyt asiat opetettua mutta joitain taitoja ei tule harjoitetuksi, jos jokainen 45 tai 75 minuutin tunti kulutetaan opettajaa kuuntelemalla ja muistiinpanoja kopioimalla. Koulukulttuurin kehittämisen haasteina ilmenee juuri oppilaan osallisuuden roolin muuttaminen ja arvioinnin laittaminen osaksi oppimista ja oppilaan kehittämistä. Olen itse ainakin huomannut, että monipuolisempia oppimismetodeja opettamisessa käyttävät enemmän äskettäin valmistuneet opettajat kuin vuosikymmeniä opettaneet. Siinä kuvastuu ikäpolvien kuilu siitä, ketkä osaavat käyttää tai ovat innostuneita käyttämään opettamisessa uusia teknisiä laitteita ja nettiä apunaan. Kuitenkin on myös poikkeuksia tässäkin niin kuin kaikissa muissakin asioissa - on tekniikasta innostuneita kokeneempia opettajia sekä nuoria opettajia vanhoine menetelmineen.

Oppiainejakoisuuskaan ei aina ole se paras mahdollinen, koska esimerkiksi mediakasvatus on vaikea liittää yhteen oppiaineeseen. Mediakasvatusta pitäisi mieluusti harjoittaa jokaisessa oppiaineessa jonkin verran eikä keskittää sitä vain esimerkiksi äidinkielen tunneille. Onhan oppiaineissa kuitenkin myös oppiaineiden rajoja ylittäviä aiheita.

Kouluissa pitäisi olla positiivinen asenne kehittyvän maailman ja mediakasvatuksen edistämiseen. Sosiaalisten taitojen painottaminen on tärkeää mediakasvatuksessa, koska mediaa pitää pystyä tulkitsemaan myös sosiokulttuurisen näkökulman kautta. Median välityksellä on mahdollisuus käydä niin paljon sosiaalista kanssakäymistä ja on saatavilla paljon erilaista tietoa eri asioista, että tekijänoikeudet täytyisi myös liittää mediakasvatukseen koulujen oppitunneille. Luennollakin käsittelimme, millä tavalla tekijäinoikeudet tulevat esille erilaisissa tilanteissa ja miten maailma on muuttunut siinä suhteessa, että ennen tuomittiin kaikki laiton, mutta nykyisin lain kanssa kilpailevat myös sosiaaliset säännöt siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaikka siitä huolimatta teko voikin olla laiton. Mikään ei ole muuttunut Internet-yhteisössä siinä mielessä, että muiden materiaalien käyttämistä inspiraation lähteenä omien töiden pohjana on ollut kautta aikojen sallittua, mutta plaginointia on pidetty ja pidetään aina laittomana eikä se ole edes yleisesti hyväksyttyäkään. Aikaisemmilla luennoilla oli jo esillä, kuinka netin ideana esiintyy tiedon ja tekstin jakaminen, joissa on vaikea pitää kiinni tekijäinoikeuksista muttei se silti mahdotontakaan ole.

Nettiä voi ajatella - ainakin digitaaliajan maahanmuuttajien näkökulmasta - outona, villinä ja jatkuvassa muutoksessa olevana paikkana. Silloin ei aina onnistuta niin sanotusti kesyttää nettiä ja päästä jyvälle kaikista asioista netin suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Siinä ilmenee teknologian domestikaatiota, kotouttamista. Kuten ennen otettiin kotitalouksissa teknologiaa hallintaan uusien kodinkoneiden kautta, niin nyt pitäisi yhtälailla oppia hallitsemaan nettiä ja muuttaa suhtautumistaan siihen mahdollisesti myönteisempään suuntaan.

Luentojen aikana itse opin ainakin suhtautumaan nettiin myönteisemmin jo siitä syystä, että opin tietämään netissä olevia yhteisöllisiä nettisivuja paremmin ja esimerkiksi käyttämään tätä blogia luentopäiväkirjan tekemisen ohessa. Luennoilla tulleet medialukutaidon teoriat ovat olleet kiinnostavia ja innostanut netissä liikkumiseen. Medialukutaitoja on oppinut ihan huomaamattaan blogia kirjoittaessaan. Mediakasvatuksen historiaa on ollut mielenkiintoista oppia, ja luennot ovat muutenkin avartaneet ja syventäneet medialukutaitoja ja uusia lukutaitoja.

Mediasta on todellakin tullut yksi suurista vaikuttajista yhteiskunnassamme ja sen tulemme huomaamaan, ettei se varmasti tule ikinä häviämään vaan kehittymään koko ajan suuremmaksi kanavaksi vaikuttamisen ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksineen.

Kolmannen luentomme aluksi todettiin, että lukutaidot ovat muuttuneet ja moninaistuneet erityisesti digitaalisen median myötä. Digiaika on ollut seuranamme sen verran kauan, että on syntynyt mielenkiintoiset käsitteet digiajan natiiveista ja maahanmuuttajista. Natiiveiksi kutsutaan niitä, jotka ovat kasvaneet digiajalla ja oppineet luonnostaan medialukutaidon salat digitaalisessa mediaympäristössä. Digiajan maahanmuuttajia ovat taas ne, joille ei ole mikään itsestään selvää tässä heille uudessa oppimisympäristössä. Sehän on kuin muuttaisi toiseen maahan ja itselle uuteen kulttuuriin. On vaikea omaksua kaikkea sitä, mitä netissä on mahdollista tehdä. Miten sitten siirtyä yksinkertaisista teksteistä monipuoliseen mediaviestintään? Kuinka havaita tärkeät asiat epätärkeistä nopeasti ja monipuolisesti? Siinä täytyy oppia lukemaan tekstejä toisella tavalla, kuten monet lukevat kirjaa varmasti eri tavalla kuin sanomalehteä, joten itseään pitää myös kehittää lukemalla netissä erilaisia sivustoja.

Luennolla tuli ilmi useita sivustoja, joissa voi harjoittaa ja uudistaa medialukutaitojaan tai vahvistaa sosiokulttuurillisuuttaan. Sivustot tarjoavat monenlaisia kanavia oman netti-identiteetinsä luomiseen. Kuitenkin on hyvä huomioida ennen identiteettinsä luomista nettiin, kuinka itsensä siellä aikoo esittää ja millaista kuvaa nettiin levittää itsestään. Tällainen blogihan on yksi netti-identiteetin luomispaikka ja ylläpitäjä. Netistä ei mikään häviä ja jokainen askel jättää jälkensä. Se on ihmeellistä. Kuinka sitten liikkua netissä siten, ettei loukkaa tekijäinoikeuksia kuitenkin ottaen kaiken mahdollisen hyödyn irti tekemisistään, näkemästään ja kuulemastaan? Se on mahdollista, jos niin vain haluaa. Siihen vaikuttaa medialukutaitoisuus ja netissä liikkuminen, jotka opitaan yhdessä toimiessa niille ominaisissa ympäristöissä.

Netissä liikkumiseen voidaan yhdistää vahvana osana osallisuuden kulttuuri. Netissä voi osallistua nykyajanilmiöihin, kuten viestitulvan tulkintaan, joka esimerkiksi vallitsee suositussa Twitterissä. Sieltä erottuu informaatioita ja signaaleja, joista muodostuu uusia tekstejä uusille sivustoille tai niistä muotoutuu uutinen sanomalehtien sivuille. Näin suuresta viestien ja ylipäänsä tekstien määrästä, joita netissä risteilee, on vaikea tunnistaa faktoja valheista. Tällöin netistä tulviva tieto on hyvinkin kiistanalaista ja keskusteluja herättävää. Tietoon on pystyttävä suhtautumaan kriittisesti senkin takia jo, että medialukutaito muokkaa identiteettiämme ja sosiaalisuuttamme huomaamattamme.

Kriittiseen medialukutaitoon tarvitaan vahvaa medialukutaitoa, jolla voi ymmärtää median konstruktioluonnetta, tekstien analysointeja ja ymmärrystä median vaikuttamisesta identiteettiin. Hyvänä ajatuksena olisi, että käyttäisimme mediaa sillä tavalla, ettei media hyödyntäisi samalla meitä. Onko se mahdotonta?

Kriittisyyttä tarvitaan myös siihen, että osallisuutta netissä on myös ajatus yhdessä tekemisestä, tuottamisesta ja maailman rakentamisesta ja siitä mitä enemmän tekijöitä, sitä parempi tuote muodostuu kaikkien iloksi. Netissä toimimisesta on tullut globalisoitunutta ja avointa, jolloin kaikki pystyvät vaikuttamaan kaikkeen. Silloin media-aineistoakin pystyy helposti - ehkä liiankin helposti - kierrättämään ja muokkaamaan haluamallaan tavalla unohtaen tekijäinoikeudet hetkessä.

Miten pitäisi suhtautua netissä oleiluun, tämän päivän nettikäyttäytymiseen ja netistä saatavaan tietoon? Nykyisin sieltä on saatavilla niin paljon kaikkea, että voimme halutessamme vaikkapa “huvitella itsemme hengiltä”, kuten Neil Postmanin teoksen otsikko kuuluu vuodelta 1985.

Medialukutaitoa on tutkittu monesta eri näkökulmasta. Siten medialukutaito voidaan jakaa esimerkiksi neljään teoriaan: kulttuurin tutkimuksen teoriaan, kognitiiviseen teoriaan, sosiokulttuuriseen teoriaan ja kriittiseen teoriaan. Toisella luennolla käsittelimme kulttuurin tutkimuksen ja kognitiivisen teorian perusteita ja käytänteitä. Niissä korostui median analysoiminen eri näkökulmista sekä monenlaiset taidot, jotka sisältyvät medialukutaito-käsitteeseen.

Kognitiivinen malli sananmukaisesti perustelee medialukutaidon erilaisin taidoin kuten kielellisin, teknisin ja kommunikatiivisin taidoin, kun taas kulttuurin tutkimuksen teoriassa on käsitteitä, joiden kautta pyritään ymmärtämään paremmin mediaa. Medialukutaidon kokonaan omaksumiseen tarvitaan monenlaisia taitoja, jotta voisi käyttää mediaa analysoiden, arvioiden ja mahdollisimman monipuolisesti. Aktiivisen median käyttäjälle ei esimerkiksi riitä pelkät tekniset taidot, sillä pitäisihän mediaa myös pystyä arvioimaan sosiaalisten, esteettisten ja eettisten taitojen avulla. Aspenin määritelmähän muun muassa määrittää medialukutaidolle kyvyt päästä käsiksi median tarjoamiin aineistoihin, kyetä analysoida ja arvioida niitä sekä kykyä tuottaa mediaa. Tähän tarvitaan taitoja, joita voi hyödyntää kognitiivisen teorian kautta.

Britti ja EU-versio Aspenin määritelmästä on hyvin ytimekkäästi, että “medialukutaito on kyky saavuttaa, ymmärtää ja luoda informaatiota erilaisissa konteksteissa.” Jotta oman medialukutaitoisuutensa voisi nostaa tälle tasolle, niin mahdollisesti voisi kääntyä brittiläisen mediakasvatuksen avainkäsitteiden puoleen, jotka antavat tarvittavia peruskäsitteitä median ymmärtämiseen kulttuurin tutkimuksen teoriaa hyödyntäen. Teoriaan kulttuurin tutkimiseen mediassa kuuluu lähtökohdiksi käsitteet: kieli, tuotanto, tekniikka, representaatio, koodi, yleisö ja vastaanottaja. Mediaa käytettäessä on merkittävää osata arvioida sitä eri näkökulmista. Millaisia merkityksiä esitettävällä tekstillä on, miten se on tuotettu ja kuka on tuottanut, kenelle media tekstiä pyrkii esittämään ja miten totuudenmukaisen kuvan se antaa? Myös tähän voisi esittää vielä kysymyksen, että miten media heijastaa esille tuomassa tekstissään alueen kulttuuria, jossa se esitetään ja millaisia stereotypioita teksti tuo esille. Esimerkiksi luennolla esitetty japanilaisille suunnatussa Dieselin mainoksessa voi huomata, kuinka siinä on stereotyyppinen nainen tekniikan parissa ja kuinka mainos on suunnattu juuri japanilaisille katsojille. Siinä käytetään esimerkiksi japanin kieltä ja japanilaisia näyttelijöitä, mutta myös raakuutta, jonka voi huomata olevan jossakin määrin suosiossa Japanissa erilaisissa tv-ohjelmissa.

Mediaa analysoitaessa on huomioitava, miten pienellä osalla ihmisistä on valtaa mediassa. Monet tuotetut mediat ovat suurimmassa osassa muutamien suurten konsernien hallussa. Näin yksi yhtiö pystyy hallitsemaan eri kanavia ja tuomaan esille haluamiaan asioita sillä tavalla, millä haluaa. Tuotanto kuuluukin media-analyysin peruskäsitteeseen, jossa arvioidaan median saavutettavuutta ja omaa ja toisten osallistumista; kenen ääni kuuluu mediassa ja ketkä suljetaan pois ja miksi. Mediaa arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, miten voimme tehdä vain päätelmiä ja miten media luo vain todellisuuden illuusiota sellaisena, minä se haluaa sen välittää.

Kun on olemassa erilaisia perustaitoja ja kehittyneitä taitoja, niin medialukutaito painottuu enemmän kehittyneisiin taitoihin, mikä mahdollistaa paremman osallistumisen yhteiskunnan tapahtumiin. Medialukutaito on olennaista demokratian kehittymiselle. Vaikkei pääsisikään vaikuttamaan valtamedian toimintaan, voi aina vaikuttaa blogikirjoittamisella tai mielipidekirjoituksilla. Medialukutaitoon on myös määritelty taitotasoja, jotka kuvastavat hyvin sitä, kuinka medialukutaito on jatkumo, joka sisältää kognitiivisia, emotionaalisia, esteettisiä ja eettisiä kykyjä ja taitoja. Tällä perusteella kukaan ei ole medialukutaidoton muttei kokonaan täyden kympin medialukutaitoinenkaan persoona.

Luennolla läpikäydyt teoriat tuovat hyvin esille kuvan siitä, kuinka tutkijoilla on erilaisia näkökulmia medialukutaidon tutkimiseen. Mediassahan se on jokapäiväistä, että kamppaillaan oman äänen kuuluviin saamisesta ja oman kannan median ulottuville tuomisesta. Siinä pärjäävät vain ne, jotka tuntevat mahdollisimman hyvin vaikuttamisen kanavat ja osaavat käyttää mahdollisimman monipuolisesti medialukutaitojaan hyväksi.

 On ihmeellistä huomata, kuinka ympärillämme tapahtuu yhtenään erilaisia muutoksia. Ensimmäisellä luennolla yhtenä aiheena oli kulttuurin muutokset. Mikään ei enää pysy muuttumattomana ja niin myös sanasto elää muutoksen mukana. Muutokset kuvastuvat hyvin paljon esimerkiksi mediaan ja media heijastaa sitä myös meihin. Vaikka joskus on pyrkimyksenä säilyttää vanhoja perinteitä kuten maataloutta tai lavatansseja, niin jotkut asiat tulevat aina muuttumaan.

Ennen käytetty sana joukkoviestin on muuttunut muotoon media mahdollisen globalisaation myötä. Joukkoviestimellä itse ymmärrän tarkoitettavan enemmänkin lehtiä, radiota ja televisiota. Mediaan laskisin mukaan myös internetin, koska media käsitteenä on nykyaikaisempi. Median taakse ajattelisin suuret vaikuttajat ja konsernit, jotka haluavat tuoda ihmisten keskuuteen erilaisia asioita ja ilmiöitä. Jotta voisimme pysyä mukana maailman yhdentymisen tuomissa muutoksissa, meillä täytyy olla lukutaitoa monissa eri yhteyksissä. Miten ihminen pystyy sitten tulkitsemaan median välittämiä koko ajan uudistuvia viestejä? Näin yhteiskunnassa on aina uusien lukutaitojen tarve. Siihen ei enää riitä pelkkä lukemisen ja laskemisen taito, kun täytyy myös osata lukea ja käyttää erilaisia viestimiä. Avuksi on otettu esimerkiksi mediakasvatus, joka valmentaa meitä median tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin ja joka aloitetaan jo kotona ja alakouluissa.

Ensimmäisellä luennolla käsittelimme myös mediakasvatusta ja lukutaitoa sekä näiden historiaa ja peruskäsitteitä. Oli mielenkiintoista huomata, että mediakasvatusta on ollut hyvinkin pitkään. Jo aikaisemmin alkanut Englannin mediakasvatus on vaikuttanut Suomen 1960-luvulta alkaneeseen mediakasvatukseen. Joukkoviestinten tulon alkuvuosikymmeninä median vaikutus oli ihmiseen enemmänkin passiivinen ja joukkoviestimet aiheuttivat esimerkiksi vanhemmille huolta ja paniikkia lasten saamasta viestistä medialta, vaikka suojelunäkökulmaa korostetaan edelleenkin kuten elokuvien ikärajoituksilla. Esimerkiksihän ihmiset ovat olleet myös huolestuneita internetin tulon jälkeen siitä, mikä on painetun lehden kohtalo. Nythän on kuitenkin nähtävissä, että netistä on ainoastaan tullut lehden yksi osa ja uusi tapa hankkia uutisista lisätietoa. Aamulehdessäkin on yleensä etusivulla palsta “Verkon kuuma”, jota ei varmasti parikymmentä vuotta sitten olisi käsitetty lainkaan. Joukkotiedotuskasvatus tuli kouluihin nopeasti 1970-luvulla ja vieläkin kouluissamme on olemassa mediakasvatusta eri oppiaineiden lomassa - enemmän tai vähemmän. 1980-luvulta eteenpäin media on antanut ihmisille uudenlaisen itseilmaisukanavan ja tuonut mahdollisuuden päästä yhä enemmän toteuttamaan itseään ja vuorovaikuttamaan erilaisten ihmisten kanssa.

2000-luvulla mediakasvatus on moniulotteista ja lukutaitoisuutta tarvitaan Internetin tulkintaan. Puhutaankin medialukutaidosta ja digitaalisesta lukutaidosta. Suomessa on uutena ilmiönä netissä sosiaalisuus, jota ihmiset vierastavat sitä enemmän, mitä vanhempia ovat. Luennollakin mainittu iäkkyys voi olla monelle ihmiselle syy muutoksien mukana pysymisen vaikeuteen ja uusien lukutaitojen oppimisen haasteellisuuteen. Digitaalinen kuilu eri ikäryhmien välillä luo median vaikutusalueelle eroavaisuuksia. Se ei pysty yhtä hyvin tuomaan asioitaan esille vanhemmille sukupolville kuin nuoremmille. Onko se ongelma vai itsestään korjautuva epäkohta tämän hetkisessä yhteiskunnassa?

1. luento avasi uudenlaisen oven median ja mediakasvatuksen maailmaan - yhteen tähän alati muuttuvan yhteiskunnan osa-alueeseen.