Kolmannen luentomme aluksi todettiin, että lukutaidot ovat muuttuneet ja moninaistuneet erityisesti digitaalisen median myötä. Digiaika on ollut seuranamme sen verran kauan, että on syntynyt mielenkiintoiset käsitteet digiajan natiiveista ja maahanmuuttajista. Natiiveiksi kutsutaan niitä, jotka ovat kasvaneet digiajalla ja oppineet luonnostaan medialukutaidon salat digitaalisessa mediaympäristössä. Digiajan maahanmuuttajia ovat taas ne, joille ei ole mikään itsestään selvää tässä heille uudessa oppimisympäristössä. Sehän on kuin muuttaisi toiseen maahan ja itselle uuteen kulttuuriin. On vaikea omaksua kaikkea sitä, mitä netissä on mahdollista tehdä. Miten sitten siirtyä yksinkertaisista teksteistä monipuoliseen mediaviestintään? Kuinka havaita tärkeät asiat epätärkeistä nopeasti ja monipuolisesti? Siinä täytyy oppia lukemaan tekstejä toisella tavalla, kuten monet lukevat kirjaa varmasti eri tavalla kuin sanomalehteä, joten itseään pitää myös kehittää lukemalla netissä erilaisia sivustoja.

Luennolla tuli ilmi useita sivustoja, joissa voi harjoittaa ja uudistaa medialukutaitojaan tai vahvistaa sosiokulttuurillisuuttaan. Sivustot tarjoavat monenlaisia kanavia oman netti-identiteetinsä luomiseen. Kuitenkin on hyvä huomioida ennen identiteettinsä luomista nettiin, kuinka itsensä siellä aikoo esittää ja millaista kuvaa nettiin levittää itsestään. Tällainen blogihan on yksi netti-identiteetin luomispaikka ja ylläpitäjä. Netistä ei mikään häviä ja jokainen askel jättää jälkensä. Se on ihmeellistä. Kuinka sitten liikkua netissä siten, ettei loukkaa tekijäinoikeuksia kuitenkin ottaen kaiken mahdollisen hyödyn irti tekemisistään, näkemästään ja kuulemastaan? Se on mahdollista, jos niin vain haluaa. Siihen vaikuttaa medialukutaitoisuus ja netissä liikkuminen, jotka opitaan yhdessä toimiessa niille ominaisissa ympäristöissä.

Netissä liikkumiseen voidaan yhdistää vahvana osana osallisuuden kulttuuri. Netissä voi osallistua nykyajanilmiöihin, kuten viestitulvan tulkintaan, joka esimerkiksi vallitsee suositussa Twitterissä. Sieltä erottuu informaatioita ja signaaleja, joista muodostuu uusia tekstejä uusille sivustoille tai niistä muotoutuu uutinen sanomalehtien sivuille. Näin suuresta viestien ja ylipäänsä tekstien määrästä, joita netissä risteilee, on vaikea tunnistaa faktoja valheista. Tällöin netistä tulviva tieto on hyvinkin kiistanalaista ja keskusteluja herättävää. Tietoon on pystyttävä suhtautumaan kriittisesti senkin takia jo, että medialukutaito muokkaa identiteettiämme ja sosiaalisuuttamme huomaamattamme.

Kriittiseen medialukutaitoon tarvitaan vahvaa medialukutaitoa, jolla voi ymmärtää median konstruktioluonnetta, tekstien analysointeja ja ymmärrystä median vaikuttamisesta identiteettiin. Hyvänä ajatuksena olisi, että käyttäisimme mediaa sillä tavalla, ettei media hyödyntäisi samalla meitä. Onko se mahdotonta?

Kriittisyyttä tarvitaan myös siihen, että osallisuutta netissä on myös ajatus yhdessä tekemisestä, tuottamisesta ja maailman rakentamisesta ja siitä mitä enemmän tekijöitä, sitä parempi tuote muodostuu kaikkien iloksi. Netissä toimimisesta on tullut globalisoitunutta ja avointa, jolloin kaikki pystyvät vaikuttamaan kaikkeen. Silloin media-aineistoakin pystyy helposti - ehkä liiankin helposti - kierrättämään ja muokkaamaan haluamallaan tavalla unohtaen tekijäinoikeudet hetkessä.

Miten pitäisi suhtautua netissä oleiluun, tämän päivän nettikäyttäytymiseen ja netistä saatavaan tietoon? Nykyisin sieltä on saatavilla niin paljon kaikkea, että voimme halutessamme vaikkapa “huvitella itsemme hengiltä”, kuten Neil Postmanin teoksen otsikko kuuluu vuodelta 1985.