On ihmeellistä huomata, kuinka ympärillämme tapahtuu yhtenään erilaisia muutoksia. Ensimmäisellä luennolla yhtenä aiheena oli kulttuurin muutokset. Mikään ei enää pysy muuttumattomana ja niin myös sanasto elää muutoksen mukana. Muutokset kuvastuvat hyvin paljon esimerkiksi mediaan ja media heijastaa sitä myös meihin. Vaikka joskus on pyrkimyksenä säilyttää vanhoja perinteitä kuten maataloutta tai lavatansseja, niin jotkut asiat tulevat aina muuttumaan.

Ennen käytetty sana joukkoviestin on muuttunut muotoon media mahdollisen globalisaation myötä. Joukkoviestimellä itse ymmärrän tarkoitettavan enemmänkin lehtiä, radiota ja televisiota. Mediaan laskisin mukaan myös internetin, koska media käsitteenä on nykyaikaisempi. Median taakse ajattelisin suuret vaikuttajat ja konsernit, jotka haluavat tuoda ihmisten keskuuteen erilaisia asioita ja ilmiöitä. Jotta voisimme pysyä mukana maailman yhdentymisen tuomissa muutoksissa, meillä täytyy olla lukutaitoa monissa eri yhteyksissä. Miten ihminen pystyy sitten tulkitsemaan median välittämiä koko ajan uudistuvia viestejä? Näin yhteiskunnassa on aina uusien lukutaitojen tarve. Siihen ei enää riitä pelkkä lukemisen ja laskemisen taito, kun täytyy myös osata lukea ja käyttää erilaisia viestimiä. Avuksi on otettu esimerkiksi mediakasvatus, joka valmentaa meitä median tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin ja joka aloitetaan jo kotona ja alakouluissa.

Ensimmäisellä luennolla käsittelimme myös mediakasvatusta ja lukutaitoa sekä näiden historiaa ja peruskäsitteitä. Oli mielenkiintoista huomata, että mediakasvatusta on ollut hyvinkin pitkään. Jo aikaisemmin alkanut Englannin mediakasvatus on vaikuttanut Suomen 1960-luvulta alkaneeseen mediakasvatukseen. Joukkoviestinten tulon alkuvuosikymmeninä median vaikutus oli ihmiseen enemmänkin passiivinen ja joukkoviestimet aiheuttivat esimerkiksi vanhemmille huolta ja paniikkia lasten saamasta viestistä medialta, vaikka suojelunäkökulmaa korostetaan edelleenkin kuten elokuvien ikärajoituksilla. Esimerkiksihän ihmiset ovat olleet myös huolestuneita internetin tulon jälkeen siitä, mikä on painetun lehden kohtalo. Nythän on kuitenkin nähtävissä, että netistä on ainoastaan tullut lehden yksi osa ja uusi tapa hankkia uutisista lisätietoa. Aamulehdessäkin on yleensä etusivulla palsta “Verkon kuuma”, jota ei varmasti parikymmentä vuotta sitten olisi käsitetty lainkaan. Joukkotiedotuskasvatus tuli kouluihin nopeasti 1970-luvulla ja vieläkin kouluissamme on olemassa mediakasvatusta eri oppiaineiden lomassa - enemmän tai vähemmän. 1980-luvulta eteenpäin media on antanut ihmisille uudenlaisen itseilmaisukanavan ja tuonut mahdollisuuden päästä yhä enemmän toteuttamaan itseään ja vuorovaikuttamaan erilaisten ihmisten kanssa.

2000-luvulla mediakasvatus on moniulotteista ja lukutaitoisuutta tarvitaan Internetin tulkintaan. Puhutaankin medialukutaidosta ja digitaalisesta lukutaidosta. Suomessa on uutena ilmiönä netissä sosiaalisuus, jota ihmiset vierastavat sitä enemmän, mitä vanhempia ovat. Luennollakin mainittu iäkkyys voi olla monelle ihmiselle syy muutoksien mukana pysymisen vaikeuteen ja uusien lukutaitojen oppimisen haasteellisuuteen. Digitaalinen kuilu eri ikäryhmien välillä luo median vaikutusalueelle eroavaisuuksia. Se ei pysty yhtä hyvin tuomaan asioitaan esille vanhemmille sukupolville kuin nuoremmille. Onko se ongelma vai itsestään korjautuva epäkohta tämän hetkisessä yhteiskunnassa?

1. luento avasi uudenlaisen oven median ja mediakasvatuksen maailmaan - yhteen tähän alati muuttuvan yhteiskunnan osa-alueeseen.